Homma valmis

31.8.

Elokuun viimeisenä päivänä matkalaiset eli Jouko Ylämäki ja Matti Ahonen kaartoivat pyörillään Tampereen Laukontorille. Se oli siinä. Kilometrejä tuli arvion mukaan 25.000 – ei mikään vähäinen suoritus.

Nyt ei poikien tarvitse enää miettiä asiaa, eikä se jää kaivertamaan. Matka tehtiin ja hyvin siitä selvittiin.

Erityisesti miehille jäi mieleen se valtava kehitys, joka näytti tapahtuneen Venäjällä. Jouko oli käynyt siellä edellisen kerran hiukan sen jälkeen, kun Neuvostoliitto oli jo vaipunut historiaan, ja muutos siitä nykyiseen oli valtava.

Kaikkialla ihmiset olivat ystävällisiä ja auttavaisia. Kiitos jokaiselle!

Rankka reissu, mutta tulipahan tehtyä. Jouko Ylämäki ja Matti Ahonen arvioivat ajaneensa 25.000 kilometriä Tampereelta Tampereelle. 

Lissabon – Travemünde

15.8. – 30.8.

Eurooppakin tuli sitten koluttua monelta kantilta. Lentomme Miamista Eurooppaan ei mennyt suoraan Lissaboniin, vaan ensin lensimme Frankfurtiin ja sieltä jatkoimme saman tien Lissaboniin. Olipa hienoa saada Frankfurtin lentokentällä syödä bratwurstia ja hapankaalia. Lissaaboniin päästiin sitten 15.8. illalla.

Siitä sitten lepopäivän jälkeen menimme kyselemään pyöriämme, joiden laivan aikataulun mukaan olisi pitänyt saapua tiistaina 17.8. Sen saimme selville, että laiva on kolme päivää myöhässä. Tiedossa oli siis monta luppopäivää, koska ennusteemme oli, etteivät pyörät olisi heti saatavissa käyttöön.

Seuraavat päivät vietimme tutustuen Lissabonin museoihin ja muihin nähtävyyksiin. Kävimme myös Sintrassa, vanhassa keisarikaupungissa noin 40 kilometriä Lissabonista. Sintrassa löytyy upeita linnoja. Kannattaa käydä, jos on Portugalissa.

Laivaa vain ei näy.

Mutta tulihan se viimein, ja keskiviikkona 26.8. saimme pyörät ulos. Ja eikun menoksi! Vaan ei onnistunutkaan, kun toiseen pyörään oli tullut vikoja. Tilattiin kuljetusauto, joka vei pyörät korjaamolle.

Seuraavana aamuna korjaus kesti tunnin, ja sitten päästiin viimeinkin liikkeelle. Samana päivänä ehdimme jo Espanjan puolelle. Ja eipä aikaakaan, kun olimme jo Ranskassa, jonka läpi ajoimme moottoriteitä suurin piirtein nopeasti kuin vain pääsimme.

Sunnuntaina 28.8. olimme jo Belgiassa ja saman tien Hollannissa. Siellä yövyimme Matin yhden tädin luona, jonka hollantilaisella miehellä on huolintafirma. Pääsimme jopa saunaan ja saimme ruisleipää ja silliä.

Seuraavana päivänä ehdimme hyvissä ajoin Travemündeen ja Finnlinesin laivaa. Kotimaa alkoi olla lähellä.

Viimeinen ilta kantabaarissamme Lissabonissa. 

Kysymysmerkiksi jäi tämäkin paikka eli linna ja aika repaleinen Suomen lippu Portugalissa. 

Ranskalaisen Bordeaux'n kaupungin tori näyttää tällaiselta.

Rakkaassa kotimaassa

31.8.

Kommunikaatio-ongelmien takia yhteys matkalaisiin oli lopussa niin vähäistä, että miehet pääsivät yllättämään bloginpitäjänkin. Kun vielä 30.8. arvelin, että he ovat jossakin Ranskamaalla, niin olinpa pahasti väärässä. Tuona päivänä miehet olivat jo laivassa matkalla Saksasta Helsinkiin, jonne he saapuivat 31.8. aamulla. Saman tien he jatkoivat päätepisteeseensä Tampereelle eli samaan paikkaan, josta he lähtivät yhdessä liikkeelle 17.5.

Kunhan he nyt vähän ehtivät rauhoittua ja toipua matkan rasituksista, niin kirjoitetaan sitten loppuraportti.

Lissabonissa matkalaiset joutuivat odottamaan pyöriään tullista, joten oli aikaa nauttia 

aidoista portugalilaisista ruoista. Tässä on kalakeittoa... 

Lissabon on vanha kaupunki, josta löytyy vielä ikiaikaisia rakennuksia. 

... and here you have olives and clams. 

Ranskaa

30.8.

Viimeinkin saatiin moottoripyörät tullista ja matka on jo ehtinyt jatkua Portugalista Espanjan kautta Ranskaan. Eli jossakin Ranskanmaalla ollaan nyt.

Sellainen hama tässä Euroopan puolella ilmeni, että tietotekniikkaamme taisi jäädä USAn puolelta jokin bugi, koska internetiin ei saada yhteyttä lainkaan. Siispä:  sorry, ei kuvia!

Jumissa Lissabonissa

19.8.

Ei auta, vaikka kuinka hyvin suunnittelisi etukäteen, mutta kun organisaatio pettää, niin emme voi sille mitään. Mikä lie hirmumyrsky sekoitti juuri sen laivan aikataulun, jonka piti tuoda meidän pyörämme Koreasta Lissaboniin.

Laivan piti saapua jo viikko sitten, mutta uusin tieto on, että se saapuu alkuviikosta. Ans’ kattoo.

Mutta onneksi Lissabonissa on paljon kirkkoja ja museoita, joten aikamme ei suinkaan käy pitkäksi.

New Orleans

10.8.

No niin, Chicago on nähty, samoin kuin lähes koko Keski-Länsi. Vietimme kolme päivää New Orleansissa, syvän etelän musiikkikaupungissa Louisianan osavaltiossa. Oli hienoa päästä tutustumaan kaupunkiin, sen näkymiin, musiikkiin, ruokaan ja ihmisiin. Hieno paikka – totta tosiaan.

Nyt jatkamme kohti Floridaa, myymme Harrikkamme ja jatkamme tulevassa viikonvaihteessa Portugaliin. Kunhan saamme alkuperäiset pyörämme tullista ulos, niin suuntaamme kohti kotimaata.

Merenelävät ovat New Orleansissa taatusti tuoreita. Tämä on hummeri.

Bourbon-katu on New Orleansin ranskalaisen korttelin pääväylä.  

Kiiltää, kiiltää... Paikallinen menopeli New Orleansissa.

Pikavauhtia Chicagoon

2.8.

Ajoimme nopeasti koko Route 66:n loppuun eli Chicagoon saakka. Reitti sinänsä ei ollut hääppöinen, mutta mielenkiintoisia näkymiä matkan varrelta toki löytyi. Tässä siis kuvakavalkadia.

Nyt kun Chicagokin on nähty, matka jatkuu takaisin etelän suuntaan. Seuraava välietappi on New Orleans ja sen jälkeen suunta on kohti Miamia.

Tauon paikka Uudessa Meksikossa.

Santa Fessä löytyy näkymiä, jotka tuovat mieleen Villin Lännen ajat.

Gateway Arch on St Louisin tunnusmerkki.
Sen suunnitteli suomalaissyntyinen arkkitehti Eero Saarinen. 

Route 66 on edelleen merkitty historian viitteellä.

Chicago on Route 66:n alkukohta ja meidän matkalaisimme reitin päätepiste. 

Tästä edetään kohti uusia seikkailuja.

Legendaarinen Route 66

1.8.

Mopopojat päättivät yhdistää matkaansa myös nostalgiaa ja kulkea legendaarisen Route 66 -valtatien päästä päähän – lopusta alkuun.

Tie oli alun perin saatu valmiiksi marraskuussa vuonna 1926. Se oli yksi alkuperäisiä liittovaltion valtateitä, joka alkoi Illinoisin Chicagosta ja kulki Missourin, Kansasin, Oklahoman, Texasin, Uuden Meksikon ja Arizonan läpi päätyen Kalifornian Santa Monicaan. Tien yhteispituus oli 3755 km. Vuonna 1938 tie oli kokonaan päällystetty.

Route 66 oli tärkeä vaellusreitti länteen ja vahvisti reitin varrella olleiden yhdyskuntien taloutta. Kehitys kehittyi Yhdysvaltojen moottoritiejärjestelmässä kuitenkin niin, että vuonna 1985 tie lakkautettiin virallisesti. Koko maahan oli tuolloin rakennettu uusi ja nykyaikaisempi Interstate Highway -järjestelmä.

Osa alkuperäisestä tiestä on nyttemmin merkitty kylteillä ”Historic Route 66”.

Kun alkuperäiset pyörät olivat matkalla Lissaboniin, 

pojat joutuivat ostamaan itselleen uudet, mutta käytetyt. 

Näillä Electra Classiceilla ryhdyttiin taittamaan Route 66:tta.